Puustikki

Kädenjäljet tuleville sukupolville

Puustikki on syntynyt unelmien seuraamisesta ja niiden tinkimättömästä toteutuksesta. Jarkko Pilvisellä oli vuosina 2010–2011 päivätyön ohella vaatimaton, ystävän kanssa jaettu 25 neliön harrasteverstas, jossa liki klaustrofobiset tuntemukset peittyivät valtavaan tekemisen riemuun.

Ensimmäiset rouhean rock-henkiset huonekalut olivat massiivipuusta tehdyt ruokailuryhmät ja tv-tasot, joilla tuntui olevan runsaasti kysyntää erikoisuutensa vuoksi – kaikki kun eivät halua kantaa kotiinsa geneeristä vaneritavaraa.

Kipinä käsillä tekemiseen ja itsensä toteuttamiseen kasvoi niin suureksi, että Jarkko irtisanoutui vakituisesta työsuhteestaan ja vuonna 2013 sai Puustikki Oy alkunsa.

Rustiikkisen talonpoikaistyylin rinnalle alkoi tilausten myötä syntyä viikinkien mytologiasta, fantasiamaailmasta ja muinaisuskonnoista ammentava uniikki tyyli, jossa yhdistetään kotimainen puuaines, yksityiskohtainen ulkoasu ja käytännöllisyys. 50 kilometrin päästä Kouhian Sahalta toimitetusta parrusta ja lankusta käsinveistetyt eeppiset huonekalut kestävät vuosikymmeniä.

Vuosien myötä persoonalliset puukalusteet ovat löytäneet yleisönsä sekä Suomessa, että ulkomailla. Tällä hetkellä Tikkakoskella, Puustikin 450 neliömetrin verstaalla työskentelee jo useampi puuseppä sekä TuoniCorun koruseppä kisälleineen.

Jokainen puustikkilainen on unelma-ammatissaan ja jättää intohimostaan jäljen tuleville sukupolville käsiensä kautta – olipa puusta syntyvä tuote käyttöesine, kaluste, koru tai laajempi sisustuskokonaisuus.

Tutustu meihin

  • Jarkko Pilvinen

    Hahmoluokka:

    Mestaripuuseppä

    Inspiraation lähde:

    Uusi design, Skyrim, luonnon muodot ja materiaalit, fantasia- ja metallimusiikki, esim. Nightwish, Amorphis ja Brother Firetribe.

    Suosikkimateriaali:

    ”Mänty, oma voimapuuni. Monivuotinen, monimuotoinen ja niin moneen suuntaan kasvava. Niissä on kauneutta ikihongista, liki bonsai-maisiin pensaisiin.”

    Vahvuus:

    Hahmotuskyky. Pystyy näkemään tuotteet valmiina jo ennen paperille tehtyä suunnitelmaa.

    Kehityskohta:

    Verkostoitumisen opettelu introverttinä ihmisenä.

    Satunnaistieto:

    Jarkon kotona on hyllyssä kaksi harvinaista Lego Batmobiilia – toinen kasattuna, toinen ikuisuuteen avaamattomana!

    Taustatarina:

    Puustikin toimitusjohtajan, Jarkko Pilvisen ensimmäinen muistin syövereihin painunut puutyö oli ala-asteella syntynyt villisikaveistos.

    ”Muut teki rotan, mutta minä piirsin villisian ja kysyin opettajalta saanko tehdä tällaisen. Sain tehdä. Taisi jo silloinkin olla visio omanlaisesta tekemisestä. Puukäsityö onkin ainoa kouluaine, josta olen saanut kymppejä.”

    Lukion ja kauppakoulun jälkeen hän kävi vuoden ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelylinjaa, jossa kiehtoi graafinen puoli – ei niinkään ohjelmointi tai tietokanta-asiat. Toisen vuoden kurssitarjotin ei tarjonnut syventymistä graafiseen suunnitteluun, joten koulu jäi kesken.

    ”Teininä fantasia-aiheiden piirtäminen oli se ykkösjuttu, jota runsas pelaaminen ruokki loputtomasti. Nyt piirrän kaikki meidän tuottamat eeppiset huonekalut ja edelleen pelimaailmoista varsinkin Skyrim on pohjaton inspiraation ja henkisen nollaamisen lähde. Onnellisin olen rälläkkä kädessä ja maski päässä. Flow-tilassa kuuntelen Skyrimin tai Lord of The Ringsin leffamusaa, joskus viikinkiteemaista musaa.”

    ”Paras hetki luomisessa on, kun pääsee siihen pisteeseen, että kokonaisuuden pystyy näkemään. Yhteen erittäin isoon sänkyyn veistin kolme massiivista lohikäärmettä. Hienoin hetki oli se, kun pääsin verstaalla hilaamaan ne lohikäärmeet vierekkäin. Istuin lattialla ja katselin niitä alhaalta jylhästä perspektiivistä.”

    Lohikäärmesänky onkin kaikessa massiivisuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan yksi Puustikin kruununjalokivistä. Sängyn lisäksi hienoimmiksi töikseen Jarkko mainitsee liki kaksi ja puoli metriä leveän aarnikotkasohvan luomisen ja miltei kolme metriä korkean Fenrir-valtaistuimen tekemisen.

    ”Ennen Puustikin perustamista, en ole ollut töiden suhteen mitenkään ronkeli. Teollisuusasennus opetti mitä on rankka fyysinen työ ja sen jälkeen talojen rakennus tuntui huomattavasti kevyemmältä!
    Olen ollut elokuvateatterissa vahtimestarina, tavaratalossa osastonhoitajana, autovarustelufirmassa asentajana ja keikkaroudarina. Nyt jälkeenpäin mietittynä, jokainen työpaikka on tarjonnut nykyhetkeen eväitä – ikäänkuin valmistanut Puustikkia varten.
    Tällä hetkellä en koe olevani niinkään toimitusjohtaja, vaan puuseppä ja taiteilija. En enää myöskään osaisi kuvitella itseäni missään muussa kuin tässä työssä, vaikkei tämä valtaosaa ajasta työltä edes tunnu.”

  •  Juho Manninen

    Hahmoluokka:

    Koruseppämestari

    Inspiraation lähde:

    ”Kansanperinteet, tarinat ja mytologiat, sekä luonnon uskomattoman kiehtova monimuotoisuus, mutta myös kulloinkin työstettävä materiaali ja työ itsessään.”

    Suosikkimateriaali:

    ”Teräs – Kova, kestävä ja vaatii aina työstäjältään samanlaista luonnetta.”

    Vahvuus:

    Jos sormi ja henkilö sen jatkeena ovat nähtävillä, silmämääräisesti arvioiden osuu oikea sormuskoko puolen millin tarkkuudella kohdalleen.

    Kehityskohta:

    Itseoppinut en – vielä – osaa tehdä kaikkea mitä haluan!

    Satunnaistieto:

    Pro-pilkki tietokonepelin Suomen-mestaruuskisojen pronssimitalisti vuodelta 2012!

    Taustatarina:

    Itseoppinut koruseppä Juho Manninen taiteilee TuoniCoru-tuotemerkillään vahvasti muinaisuskoon, Kalevalaan, viikinkien ja kelttien mytologiaan sekä Pohjolan luontoon pohjautuvaa korumallistoa. Ensimmäiset sormukset syntyivät keittiön pöydän ääressä, omenapuu materiaalina.

    ”Hienointa työssä on vihki- ja kihlasormusten tekeminen; ne merkitsevät asiakkaalle aina äärettömän paljon. Ne ovat henkilölle sen hetken maailman tärkein koru, jota kantaa koko ajan mukanaan.”

    ”Jokainen koru on suunniteltu ja toteutettu käyttäjälleen uniikkina, vaikka ne olisivatkin vakiomallistosta. Uniikkeja ne ovat siksi, koska luonnonmateriaaleissa on aina vaihtelua ja kädenjäljen on tarkoituskin näkyä. Koska en ole käynyt alan kouluja, se vapauttaa minut ideoimaan, kuuntelemaan tarkalla korvalla toiveita ja tulkitsemaan niitä.”

    Mieleenpainuneita sormus- ja korutöitä Juholla on määrällisesti todella paljon, koska yleensä asiakkailla on materiaali- ja mallitoiveille jonkinlainen tarina ja juuri ne tarinat Juhoa inspiroivatkin.

    Vaikka asiakkaiden sormukset ovat aina ajoissa, omiin häihinsä Juho ei ollut vihkisormusta aivan ehtinyt tekemään. Luovana ratkaisuna mies kävi riipimässä pihapihlajasta oksan ja sorvasi siitä vihkisormuksen – viimeisenä iltana ennen häitä.

    Vaimo oli onneksi tyytyväinen tähän hieman nopeasti valmistuneeseen, väliaikaiseenkin versioon, joka jäi muistoksi varsinaisen vihkisormuksen valmistuttua.